Stephen King: Cujo

Cujo, 1981 (Book Studio 1992), 374 s.

Cujo on jättimäisen kokoinen Bernhardinkoira, joka näyttää kokonsa puolesta hurjalta, mutta on maailman kiltein ja ystävällisin koira. Cujo kuuluu 10-vuotiaalle Brett-pojalle, joka asuu äitinsä ja alkoholisoituneen isänsä kanssa syrjässä maaseudulla. Isä pitää pihan vanhassa ladossa autokorjaamoa, ja Cujo saa liikuskella pihapiirissä täysin vapaasti. 

On kaikkien aikojen kuumin kesä. Eräänä päivänä Cujo jahtaa leikkisästi jänistä niityllä, ja juuttuu piilossa olleeseen ikivanhaan maanalaiseen kalkkikiviluolaan. Luolassa oleskeleva lepakkolauma pyrähtää lentoon, ja yksi niistä pääsee raapaisemaan Cujoa. Seuraukset ovat kammottavat, eikä Cujo enää koskaan palaa entiselleen.

Samaan aikaan toisella puolen pientä maalaiskaupunkia Donna ja Vic Trentonin avioliitto rakoilee. Vic joutuu lähtemään kahden viikon työmatkalle, joten Donna jää yksin kotiin pariskunnan 4-vuotiaan pojan kanssa.

Olen kauhukirjallisuuden ystävä ja pitkäaikainen Stephen Kingin fani. Kirjoja on luettuna pitkälle toistakymmentä, ja onneksi vielä enemmän lukemattomia, nimittäin Cujokaan ei onnistunut pettämään, vaan oli juuri sopivaa luettavaa tähän hieman ahdistuneeseen kevääseen. Kingillä on mielestäni hieno taito osata todella pohjustaa hahmojaan (joskus vähän liikaakin), joten heihin kiintyy kirjan aikana, heidän kohtalonsa oikeasti kiinnostaa. Juuri tästä syystä Cujo oli mielestäni hyvä, halusin todella tietää, mitä päähenkilöille tapahtuu, ja toivoin heille parasta. Toisaalta kirja oli myös hyvin ahdistava ja todentuntuinen.  Hahmoista Cujo itse on tietenkin yksi muiden joukossa, ja kirjassa onkin taitavasti kuvattu muutos kiltistä ja uskollisesta ihmisen parhaasta ystävästä raivohulluksi hirviöksi. 

Ei tämä nyt ihan lemppari-Kingieni tasolle yltänyt, mutta tähän hetkeen Cujo oli hyvin koukuttava ja nopealukuinen. Ei nyt tietenkään mitään varsinaista hyvän mielen kirjallisuutta, kuten ei varmaan kukaan kauhukirjalta oletakaan. 

♛ ♛ ♛½

Löytyykö sieltä muita Stephen King -faneja?